Hae tästä blogista

14. syyskuuta 2012

Lasinen lapsuus...

Lasinen lapsuus...


Itselleni tällaiset (katso video) keskustelut kotonani olivat valitettavasti arkipäivää,
ehkä jopa niitä parempia päiviä.
Voi luoja kuinka kadehdinkaan silloin lapsia, joilla oli "normaalit" vanhemmat.
Nyttemmin koitan ajatella, ettei minusta olisi tullut ikinä näin vahvaa ihmistä mitä olen,
ellei lapsuuteni olisi ollut siitä rankimmasta päästä.

Siltikään en missään nimessä hyväksy sitä, miten minua ja sisaruksiani lapsena kohdeltiin.
Enkä hyväksy sitä keneltäkään aikuiselta ihmiseltä, joka on lapsia itselleen hankkinut.

Oli lapsi sitten suunniteltu tai "yllätys" vanhemmilleen, on hän lahja.
Lapset eivät ole itsestäänselvyyksiä,
heitä ei saa syyllistää siitä, että ovat tähän julmaan maailmaan syntyneet.
Heitä pitää rakastaa ehdoitta, suojella julmuuksilta ja kasvattaa selkein rajoin,
mutta ei myöskään saa hemmotella piloille,
siinä tapauksessa tehdään myös pelkkää hallaa lapselle,
koska hän ei koskaan tule pärjäämään sitten omillaan,
johon meidän vanhempien kuitenkin tulisi tähdätä.
Vaikka haluaisimmekin pitää lapsemme ikuisesti ns. narun päässä pehmeässä kuplassa,
jotta voisimme tehdä heidän puolestaan vaikeat päätökset ja suojella heitä iäti.
Valitettavasti sekään ei ole mahdollista.

Kukin perhe, lapsi ja vanhempi, ovat erilaisia, mutta perustarpeet pitää lapselle huolehtia.
Lapsen perustarpeita ovat 
rakkaus ja välittäminen,
tulla nähdyksi ja kuulluksi, 
riittävä ravinto, 
vaatetus ja puhtaus, 
turvallisuus ja valvonta sekä virikkeiden saaminen. 


Tässä taas mietittävää kaikille vanhemmille. 
Jokainen haluaisi olla paras mahdollinen isä tai äiti omille lapsilleen. 
Hyvää vanhemmuutta on kuitenkin monenlaista ja usein riittää, että on tarpeeksi hyvä. 
Omaa vanhempana olemistaan voi myös aina kehittää.

Itsestäänkin täytyy pitää huolta ja "irtautua" vanhemmuudesta, jos se tuntuu välillä raskaalta.
Siihen saattaa riittää elokuvissa tai lenkillä käynti, kuntosalilla rehkintä tai yhden illan irtiotto aikuisten kesken.
Silloin täytyy vain huolehtia, että lapsilla on luotettava ja turvallinen hoitopaikka siksi aikaa,
ja ettei esim. illanvietot ala mennä lasten edelle ja aleta rampata baareissa tms. joka vkloppu.

Lapselle pitää antaa aikaa, sinun jakamatonta huomiotasi.
Se on tuhatmäärin arvokkaampaa kuin yksikään ostamasi lelu tai DVD, minkä lapselle ostat.
Vanhempien tulisi muistaa:
Olet lapselle maailman tärkein ihminen, tuki ja turva.
Osoita se, älä pidä sitä itsestäänselvyytenä.

xxx Maikku xxx

12. syyskuuta 2012

Päätin piiitkästä aikaa palailla Blogin ääreen ihmettelemään
tätä maailman menoa ja meininkiä.
Syy pitkään hiljaisuuteen on ollut yksinkertaisesti siinä,
että elämäni on ollut lähikuukausina sellaista vuoristorataa,
ettei ole edes ollut haluja tulla tänne mitään siitä avautumaan.

Toisaalta nyt jälkeenpäin ajateltuna, olisi ehkä ollut syytä siihen ihan oman mielenterveytenikin kannalta.

Minulle läheisimmät ihmiset tietävät yksityiskohtaisemmin nämä mielettömät vastoinkäymiset,
joita perheeni on tässä hiljattain läpikäynyt, se riittää, enkä niitä sen tarkemmin ala tässä purkamaan.

Tiivistettynä; Meidän perhe ansaitsisi VIP/Bonuskortin TYKSiin, kun siellä vuorotellen makoillaan ja leikkauksissa ravataan ;)
Ilman huumoria mulla ei olis enää elämää, hlluksihan tässä olis tullu jos ei leikiksi välillä pistäis ja mustaakin huumoria harrastais.

Parhaillaan odottelen Ortopedin yhteydenottoa, jotta pääsisin selkäleikkaukseen.
Hoitsut kyllä varoittelivat, että tekonivel- ja selkäleikkauksiin jonottavilla,
on pisimmät odotusajat ja että odottamaan saattaa joutua jopa 9kk.
Magneettikuvista siis vihdoin löytyi selkeät syyt järkyttäviin selkäkipuihini.
Kookas välilevyn pullistuma lannerangassa ja sivulöydöksenä selkärangassani on
vielä hemangioomakin (verisuonikasvain).
Parhaimmassa tapauksessa hemangioomalle ei tarvitse tehdä mitään,
mutta pahimmassa senaariossa se voi työntyä selkäytimeen, jossa se voi aiheuttaa neurologisia ongelmia. Ilmeisesti tilanne selviää vasta leikkauksessa, kunhan sinne joskus pääsen vaan!

Mutta nyt iloisempiin aiheisiin!
Ollaan nyt vihdoinkin saatu isännän kanssa tehtyä päätös päivästä, jolloin meidät vihitään.
Joten nyt on se häähumputus alkanut, jee!
Seuraavat päivitykset tähän Blogiin koskevatkin suurella todennäköisyydellä juuri hääsuunnitelmia ja hössötyksiä kaikesta siihen liittyvästä.

Kirkko, hääjuhlapaikka, pitopalvelu on varattu.
Menu on hakusessa, kuten myös bändi. (vaihtoehtoja on ihan liikaa!!!)
Onneks mulla on ihana kaaso ja kaksi morsiusneitoa, joista tulee olemaan korvaamaton apu kaikessa!!

Palaillaan pian,
I´m back <3

xxx Maikku xxx